Lopettakaa kiusaaminen!

Moi, tänään mä puhun vähän vakavammasta asiasta. Tossa vähän aikaa sitten kattelin että mitä muut tekee jos en oo sopinu olevani kenenkää kaa välkäl. No sain aika huonon vaikutelman siitä mikä on ystävä ja mikä ei. Kiusaamisesta on puhuttu jo monen blogaajan teksteissä mutta nyt kun sitä on niin paljon niin on munkin pakko tästä puhua. Se välkkä tosiaan meni kokonaan yksin istuessa ja miettiessä onko mulla ees oikeesti kavereita, vai onko ne mun ystäviksi luulemat ihmiset vaan tyyppejä jotka on mun kaa kun kellään muulla ei oo aikaa. Kun tarkkailin muita näin siellä muutaman muunkin yksinäisen. Ei tolla tavalla saa tehdä. Mä oon erittäin hyvä esimerkki siitä joka tulee ku on pelkkiä kiusaajia. Kun meni ekalle luokalle mä kuvittelin että mä saan paljon uusia kavereita. Ei, musta tuntu et mulla ei oo yhtään kaveria. Vaikka oli mulla 1. Mut kuvitelkaa 7.v jolla on 1 kaveri. Ei hyvältä kuulosta ainakaan mun mielestä. Tokalle luokalle mennessä mä luulin et nyt mä saan kavereita. Sen siaan mun ainooki kaveri löys uuden. Mut sitten mä törmösin ystävään joka on vieläkin mun paras ystävä. Se oli kaikkea muuta kun normaali kaveri. Meillä on 3 vuotta ikäeroo mut silti me tullaan tosi hyvin toimeen. Ei voi muuta kun sanoo että siinä on ystävä. Kun 3 luokka alko mä löysin uuden kaverin joka oli mun ikänen. Se oli aina ollu mum kaa samalla luokalla mutta ennen se oli kiusaajien puolella. Kun se kasvo ja tuli järkiinsä meistä tuli kaverit. Nyt mulla on ihana jees kaveri suhteet kaikkien kaa ja mun elämä on aika normaalia. Toivottavasti nyt kaikki ymmärtää lopettaa kiusaamisen. Kiusaaminen kääntyi mulla jopa ahdistuksen puolelle. Ette kai te halua olla niitä hölmöjä jotka kiusaavat. Toivottavasti ainakin 2 teistä on samaa mieltä. Moikka!